1/3

Nonni, nyt on ahkeroitu ensimmäinen osa kolmesta kasaan. Hirmuinen hinku käydä editoimaan, raakatekstistä puuttuu täysin Se fiilis, viipyilevä, ja tietysti kaikki muukin on rempallaan.
Mutta kyllä nyt on aikeissa saada tarina kerrottua kokonaan ja vasta sitten editoida. Eli pieni tuumaustauko ja sitten Osa kakkosen kimppuun.
Liuskoja on nyt 50. Ei tosin sano minulle mitään, paljon, vähän? No, tuskin paljon, mutta riittävästi? Tulee tietysti editoidessa vielä muuttumaan,
Taidan käväistä kävelyllä nelijalkaisten kavereiden kanssa ja pistää samalla alitajunnan töihin Osa kakkosen kanssa.

Hymyjä

Iloisia, surullisia, vakavia, vinoja, itserakkaita, voitonriemuisia, tyytyväisiä, varovaisia, pieniä, leveitä, rehellisiä, itsevarmoja, arkoja, rohkeita, ylimielisiä, vapisevia, heikkoja, vilahtavia, kestohymyjä, virneitä, virnistyksiä, irveitä...

Eikä vain hymyjä. Vaan se tunne, kun haet sitä juuri oikeaa sanaa kuvaamaan ajatuksia hahmon päässä ja eleissä.

Uutta uskoa

Tein sen. Mietin rakenteen kokonaisuudelle.
Sky koostuu kolmesta osasta. Ja, niin uskomattomalta kuin se omissa silmissäni näyttääkin, ensimmäinen osa on raakakirjoitettu melkein kokonaan. Mikä fiilis, se edistyy sittenkin!
Tänään en sitten olekaan tehnyt yhtään mitään muuta kuin hehkutellut tuolla fiiliksellä :D Kärsin vielä lomanjälkeisestä leppostelu-syndroomasta, kuvitelmasta, että elämässä joutaa myös lekotella  eikä vain painaa eteenpäin selkä vääränä. Viikko, korkeintaan kaksi, ja syndrooma on kaukainen muisto vain.
Reilussa vuodessa on siis kuitenkin tapahtunut jotain. Ehkä valmista on silti vuonna 2025. Mutta paikallaan junnaamisen tunne ei enää paina niin pahasti.

Ihan parasta

Nämä tälläiset kirjoituspäivät, jolloin saa vain ja ainoastaan omistautua kirjoittamiseen. Tai no, viisi koneellista pyykkiä siinä sivussa. Mutta pyykinpesu on suosikkihommiani enkä kehtaa kyllä valittaa, entisaikojen perheenäidit jynssäsivät kaiken käsin, huh.
Äärettömän harvinaisia ovat nämä päivät, mahtuikohan viime vuoteen yksi, kaksi? Ei kyllä näin tehokasta aikaa ole ollut varmaan ikinä. Niin vähän tuota muuta työtä.

Kirjoittajan, salaisen kirjoittajan, elämä on aina vähän kahtiajakoista. Sitä kun ei mieluiten tekisi mitään muuta ja kuitenkaan ei voi vain ottaa ja repäistä aikaa kaikelta muulta. Vaikken minä nyt kovin salainen ole, kyllä ne tietävät, joiden täytyy tietää.

Edistystä sitten? Kyllä kai. Mutta epäilen yrittäväni tunkea yhteen tekstiin kolmen romaanin verran asiaa...joten ei vieläkään puoliväli häämötä. Ehkä on syytä harkita kokonaisuuden hahmottamista, jonkinlaisten suuntaviivojen tekemistä. Onhan niitä, lähinnä juonen kannalta. Mutta pitänee vihdoin ruveta tosissaan miettimään millaisista osista koko teksti aikoo koostua sitten lopulta. Millään en saa tällä tavalla kaikkea mahtumaan mukaan, eikä kukaan koskaan jaksa lukea moista soopaa alusta loppuun.
Sitä sitten seuraavaksi, mietintää.