Se on kamala!. Tai ainakin ihan tylsä. Sen rakenne on pielessä, se on liian lyhyt eikä juonessa ei ole päätä eikä häntää!
Alkaa olla aika lähettää teksti esiluettavaksi ja saada siitä jotain järkevää palautetta. Tauko olisi varmasti itsellenikin paikallaan, pitää saada etäisyyttä. Editoin nyt kuitenkin loppuosan, sitten voisinkin kurkistaa ww:tä, pitkästä aikaa.Tai ehkä haaluilen jotain ihan muuta ja uutta.
Mitähän kaikkea tässä viime aikoina onkaan ollut esteenä kirjoittamiselle? Jotain arkista varmaan, mutta tahti on hidastunut jälleen. Työkiireet ainakin ovat olleet kuluttavia ja väsyttäviä. Olin lomallakin, mutta siitäkin meni suurin osa ihan vain toipumiseen.
Edessä lisää työkiireitä ja kevät, joka ei muutenkaan ole elämäni parasta aikaa. Mutta täytyy vain jatkaa, käyttää jokainen hetki joka on ja jonka jaksaa. Läpiluku / editointi on yli puolenvälin. Sen jälkeen pidänkin pienen tuumaustauon ja sitten luen läpi uudestaan.
Sain kuin sainkin tekstin kirjoitettua ja päällisin puolin editoitua loppuun asti. Aika onnellinen olo vaikka olenkin tekstin laihuudesta vähän huolissani.
Nyt luen sitä "lukijana" läpi. Vaikeaa, aina tekee mieli puuttua sanamuotoihin ja ties mihin. Yritän kuitenkin vain kirjoittaa muistiin huomiot ja lukea läpi. Toivottavasti löydän laihat kohdat ja keksin miten saan niitä ruokittua pulleammiksi. Edelleen Juhla on leppoisa ja hauska seuralainen.
Juhla vol2. on nyt editoitu yli puolenvälin. Edelleen kulkee kevyesti ja helposti. Voi tosin olla, että loppupuolella on enemmän takkuisia kohtia? Ei kyllä välttämättä. Olen hirveän malttamaton, on kiire päästä loppuun ja haluan päästä lukemaan koko tekstin "lukijana" läpi. Haluan löytää ongelmakohdat ja epäloogisuudet. Haluan valmista. Elämä on, kuten aina, täyttä ja aina vaan täydempää. Kadehdin ihmisiä, joilla on tylsää. Haaveilen sunnuntaista, jolloin edessä olisi tyhjä päivä. Paarustan eteenpäin, nyt ei auta miettiä vaan tehdä.
Hienosti tekstin hiominen edistyy, kaikki loksahtelee paikoilleen pakottamatta. Melkein hämmentävää. Joulutauon aikana tekstiä ajatellessa iski pelko, että se on kauheaa, surkeaa soopaa. Mutta tiedoston taas avattuani huomaan, että teksti on luettavaa, juoni kulkee loogisesti omia latujaan, mikään ei ole siis susisurkeaa. Kevyttä, suorastaan köykäistä, mutta luullakseni sitä mitä hainkin eli viihdyttävää.
Ihanaa joulun ajan jatkoa kaikille!
Uusi tiedosto avattu ja se sisältää koko stoorin. Loppuosa on, tunnustan, vähän hutaistu ja vaatii kunnon editointia. Muut osat vaativat myös, vain hiukan vähemmän. Onpa kyllä hieno fiilis, materiaali kasassa. Ehkä tästä tosiaan jonain päivänä tulee jotain? Jos ei muuta niin ainakin valmista.
Käyn läpi yksityiskohtia, lueskelen läpi, muokkaan loppuosaa. Sehän etenee.
Jee, huraa, jihuu! Isoimmat ja tärkeimmmät kysymykset ratkottu ja niihin liittyvät yksityiskohdat / juonenkäänteet mietitty auki. Pelkäsin jo, etten ikinä saa sitä tehtyä. Mutta nyt pääsen taas eteenpäin ja aloittamaan viimeisen kolmanneksen raakakirjoitusvaiheen. Tosin toinen kolmannes, tekstin "suvantokohta" on ehkä vielä vähän vajaa, tai ainakin editointia vailla. Mutten usko, että alan sitä tässä vaiheessa fiksaamaan sen enempää, koska loppuosa on tarinan isoin ja vaativin ja haluan saada sen pois päästäni. Sitten joskus, kun saan toisen ja viimeisen kolmanneksen editoitua, voin rauhassa lukea tarinan läpi ja miettiä vaatiiko suvantokohta jotain lisää.
Nyt on kivaa :)
