tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kesälukemistossa tänä vuonna

Viime viikolla nautin pari ne Lotta-kirjaa (Merri Vik), jotka löytyvät omasta hyllystäni. Pidän niistä yhä. Ovatkohan ne jonkinlaista esi-chic-lit-lanua? Hyväntuulisuus on joka tapauksessa  elementti, joka minuun uppoaa helposti.
Veera Vaahteran Sopivasti sekaisin oli vähän lattea. Ihan kiva, mutta ei herättänyt isompia fiiliksiä.
Nyt kesken on Cathy Kellyn viimeisin. Joka kerran tätä tuotantoa kahlatessani mietin miksi. Miksi luen, kun en pidä kirjottajan tyylistä. Minusta hänen tekstinsä on hieman viimeistelemätöntä ja jotenkin naivia. Eikä aina niin hyvällä tavalla. Ensi kerralla jätän tämän hyllyyn.


Odottamassa on suosikkini Marian Keyes - Säätäen ja soveltaen ja lisäksi Hanna Tuurin Ranta & Christien Hallavan hevosen majatalo. Varauksissa odottaa vielä E.Hietamiehen Hammaskeiju ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani. Viimeisin on uusi tuttavuus, katsotaan.
Virpi Hämeen-Anttilan historialliset Björk-dekkarit kiinnostaisivat, toivottavasti ehdin lomalla vielä niihin tutustua.


Kovin paljon en voi lukea lomallakaan jos haluan ehtiä myös kirjoittaa.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Arkea vielä

Hups, viikonloppu vei mennessään. Oli kaikkea kivaa ohjelmassa.
Olisin kyllä jo muutenkin ihan valmis heittämään vapaalle, mutta vielä pitänee tovi uurastaa.

Illoiksikin on puuhaa. Välipalan perään haikailen, mutta jos nyt olen oikein ahkera niin sitten myöhemmin varmaan saan tehdä kaikkea kivaa?
Talo on kuitenkin jo puolityhjä. Se tarkoittaa sitä, että hiukkasen hiljaiseloa eletään. Kelpaa minulle.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Unia

Näin viime yönä unta Välipalasta. Leffa siitä pyöri silmieni edessä. Vähän vääristynythän se oli, kuten unet tuppaavat olemaan. Mutta silti siinä edettiin sitä polkua, jota olin suunnitellutkin.
Oli hauskaa nähdä teksti 'livenä'.


Nukkua nukkua nukkua haluaisin muutenkin. Olen väsynyt ollut jo pitkään, keväät eivät ole minun juttuni. Ja näin loppuviikosta väsyttää tuhottoman paljon enemmän. Mutta voiton puolella, loma ja lomaunet lähenevät lupaavasti.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Mansikoita ja mökkimaisemia

Vielä ovat hieman tyyriitä, mansikat. En tiedä tulevatko edes halvemmiksi. Pitäisi kunnostaa kotipihan mansikkamaa. Ne ovat niin herkkuja juuri nyt. Muuten olen enemmänkin mustikkatyttö, tai ehkä vadelma on vielä ihanampi.
Mökkimaisemista haaveilen jo. Siellä tekee aina mieli kirjoittaa fantasia-lanua. Ne ovat ne satumetsät kallioineen ja herkkine heinineen. On niitä kotonakin, muttei niin hienoja. Enkä kyllä kirjoita fantasiaa, realismi on minun juttuni.


Ehkä sittenkin ostan tänään rasian mansikoita.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lomaodotukset

Nähdään sitten lomalla. Aika monelle kaverille on tuo lause tullut sanottua viime kuukausina.


Ja lomalla minä sitten: kavereiden tapaamisen lisäksi pesenikkunatmatotsaunan puutarhuroinliikunluen leivonteenhyvääruokaajoogaan. Kirjoitan ainakin viisituhatta liuskaa. Saan aikaiseksi kaiken sen mitä koko vuoden aikana en saanut.


Todellisuus. Ensimmäisen lomavuorokauden jälkeen olen lomamoodissa. Illat venyy, aamut lojuu. Perusasioihin -pyykkäämiseen, tiskaamiseen, makkaroiden paisteluun- saakin yllättävän paljon aikaa kulumaan. Sitä miettii mihin ihminen oikein työtä kaipaa, kun arki täyttyy niin helposti ihan ilmankin... Lisäksi pari reissua, jotain kivaa kesäpuuhaa, irtiottoja arjesta. Ehkä yhden kaverinkin ehtii tapaamaan. Ja sitten se olikin jo lomailtu se loma.


Lopputuloksena on ladatut akut, muttei paljon muuta. Niinhän sen pitää ollakin.
 Kai.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Huvin vuoksi

Lomani lähenee. Ajattelin kokeilla siihen asti bloggaamista jokaisena päivänä. Ihan vain huvin vuoksi.


Vaikka ei kirjoitusrintamalta ole ihmeitä uutisia. Ww lepää. Olen ihan liian väsynyt tekemään sen kanssa töitä. Eikä pieni etäisyys siihen ole tosiaan yhtään pahitteeksi, meni niin nysväämiseksi. Sen aika koittaa kyllä loman aikana.
Huvin vuoksi kirjoiteltu Välipala-lanu etenee pompahdellen miten sattuu. Aina kun ykskaks huomaankin päässäni sanarimpsun, joka pyörii sen maailmassa. Hupaisasti välillä olen jo menossa nukkumaan  -kissa kehrää mahan päällä ja tuijottelen tylsänä telkkaria- kun pitääkin lähteä koneelle ja joku kappale vilistää silmissä. Raakakirjoitus. On se ehkä sittenkin sitä parhautta, vaikka editoinnissakin on puolensa. Silloin kun se onnistuu. Kun saa aikaiseksi jotain josta on salaa ylpeä.


Tämä päivä on vielä aamussa. Ilta on harvinaisen ja poikkeuksellisen tyhjää. Jos ei oteta lukuun 1000 kiloa, vai kuutiota vai mitä lie, soraa joka odottaa kotipihassa kärrääjäänsä.